TALOUSTIEDE TAIDE- JA KULTTUURIPOLITIIKAN TAPETTINA

Huippukokous lähestyy. Taidepolitiikka kirjoitetaan uusiksi? Taiteen käsitemäärittelyyn kompastumatta ajattelen jälleen niitä keskusteluja, joissa taloustiedettä yritetään nostaa uusille raiteille. Päivittää tähän maailmanaikaan ja -paikkaan.

Ajatuksia menossa oleviin rahastohakuihin; osasto economix? Metapopulaation tutkimusryhmä listaa omalla sivullaan, että ”vahvuutemme tutkimuksessa on kyky yhdistää ekologiset, molekulaariset, laskennalliset, ja teoreettiset lähestymistavat samassa hankkeessa” (http://www.helsinki.fi/science/metapop/ 23.10.2014). Siinä missä taloustieteilijä saattaa väittää tutkivansa taloudellista käyttäytymistä, hän jää rajusti jälkeen jopa nykyisestä luonnontieteestä. Kyky yhdistää meta-aineistoa on ”viisaitten miesten kuulemisissa” (kuten eduskunnassa toissapäivänä) rajattu tutkijan mielikuvitukseen: Tutkijalle näkyvä kuvasto ehdollistuu mallilogiikan rakenteisiin ja rajoitteisiin. Tutkija on tilanteessa, jossa hän joutuu allekirjoittamaan muodollisen logiikan oletukset malliväitteittensä kuosiin; talouden lakimallin kuvaamaksi, käyttäytymisen muodoksi ja sisällölliseksi vihjeeksi. Oletusten valtamerestä voi aina nostaa uusia oletuksia, mutta tutkijan mielikuvitus on ja pysyy. Nämä idiosynkrasiaksi tunnistetut rajoitteet on purettava mallin reunaehdoiksi, ja ylitettävä! Mutta samalla sortuu mallin ”puhdas” logiikka. Saastuu omista oletuksistaan. Arrivederci Roma!

Tasaisin väliajoin jopa taloustieteessä nousee toive talouden realismin paluusta myös tieteeseen. Otetaan kiinni todellisesta! Ongelma on ainoastaan tuon todelliseksi nimetyn paikantaminen sillä tavalla, että ”mihin tahansa mallinnukseen ja mahdottomuuksiin yltävään innovointiin” tottunut tutkijapopulaatio ei välitä todellisen rajoitteista. Ei taloustieteessä realismin kuoleman jälkeen todellista enää ole. Taloustieteessä on sata vuotta soudettu ja huovattu liki samojen, ikiaikaisten oletusten varassa, jotka samalla ovat sementoineet luottamusta markkinavapauteen tiettyyn ruotuun. Kyse on niistä ehdoista, joiden varassa näkökenttään ylettyvät ja tajunnan tasolla tulkittavat lainmukaisuudet saadaan näkymään koordinaatistossa. Talouden nimiin.

Realistit saattavat jättää jälkiä turhautuneisuudestaan, todistuksia turhuuksien rovioista siellä täällä ja tuolla. Realismi genrenä olettaa, että kielen sanoilla on tarkoitteensa tosimaailmassa. Miten tosimaailma rajattaisiin? Yhdeksi ja samaksi? Tiedonsubjektinsa sitomaksi? Ajan hengen hönkimäksi? Subjektiin puuttumatta realismi rajautuu irti logiikan ”puhtaista” avaruuksista. Taloustieteilijöitten kanssa kisanneitten lienee helppo tunnistaa tuo ärsyttävä vastaus: ”Mutta emmehän me väitä todellisuudesta yhtään mitään.” Totta. Mutta eihän siihen tarvitse tyytyä. Kyynistä kynimistä edustavan markkinavapauden näyttämöllä tulee ensimmäisenä mieleen toive ”paluusta todellisuuteen”. Paluusta tulevaisuuteen. Paluusta tähän päivään ja nykyisyyteen. Kysymys läsnäolosta.

Todellisuuden asiallisuus lienee hyvinkin rikkaasti erilainen paikasta toiseen. Ellei kaikkea ja kaikkia haluta sitoa yksiin ja samoihin niteisiin, ”puhtaisiin” oletuskimppuihin. Vakiot erikseen. Toissapäivän mallinnuksiin tyytyvä talouden tarkkailu ajautuu ja tarttuu tarkkailijansa taustoihin. Mikäli näissä rihmoissa, siteissä ja saranoissa on jotain nyt näkymätöntä, ajan patinaa, materiaaliksi palautumatonta: Kaikkea ei viisainkaan meistä kykene nostamaan mallinsa ehtoihin.

Taloustiede taiteen tapettina ruhjoo kaiken muun kuin tarkkailijan tajunnan. Malliin voi aina palata, siihen voi sulkeutua. Mallinnuksiin perustuva käyttäytymisen jahtaaminen riipii taiteesta kaiken muun kuin a priori tai a posteriori vaikutteet, käyttäytymisen tasolla. Taiteen performanssin näyttämöillä voidaan talouttakin kysyä toisin. Siitä lisää tuonnempana.

Advertisements

One thought on “TALOUSTIEDE TAIDE- JA KULTTUURIPOLITIIKAN TAPETTINA

  1. Aina silloin tällöin historioitsijat ja arkeologit kiistelevät siitä rakennettiinko Faaraoiden pyramidit orja- vai palkkatyöllä. Muinaisessa Egyptissä tunnettiin talouden lainalaisuuksista tärkein: Seitsemää lihavaa vuotta seuraa seitsemän laihaa vuotta. Tuon syklin taloustieteilijät ovat lukevinaan tämänkin päivän talousgraafeista.

    Poikkeaako kotimainen jälkiteollinen talousjärjestelmä oleellisilta osin Faaraoiden Egyptin talousjärjestelmästä. On orjatyötä, sote-järjestelmä, kaupunginarkkitehti ja Faarao. Vain pyramidi puuttuu mutta se on pian tulossa ja nimeltään Guggenheim.

    Talous tarvitsee toimeliaisuutta. Sitä demokraattinen pahoinvointijärjestelmä pyrkii kaikin keinoin estämään. Kansalaisen tärkein velvollisuus on mahdollistaa byrokraatin elämä ja byrokratian olemassaolo.

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s