PUHTAAN TOISTON PIINASTA

Miten kestävyys ja talous kysymyksinä sidottaisiin yhteen? Jatkan esityksessäni aikaisemmasta aikaa ja taloutta pohtineesta esseestäni. Pohdin tekstin kysymyksiä ja kyseenalaistan lähtökohtaisesti talouden metodisen individualismin. Miten talouden käsitteistöä tulisi uudistaa? Ajattelen taloutta alkuperäisillä rajoillaan, ajan ja tilan merkityksellistymisen kysymyksinä. Siirrän talouden tutkimusta humanistisen otteen suuntaan. Oletetun teoria-empiria -jaon sijasta lähestyn talouden kysymystä kirjoittamisen ja esille asettamisen mahdollisuuksien ehdoilla. Tavoittelen jättää jälkiä laaja-alaista poliittisen talouden yliopistopedagogiaa varten.

Tekstuaalisella otteella viittaan Jacques Derridan epäkäsitteitten varassa operoivaan lukemisen ja kirjoittamisen tapaan. Luen talouden kestävyyskirjallisuutta nykyhistorian metoditutkimusta vasten. Piinaan talouden diskursseissa piilevää luottamusta puhtaaseen toistoon, mikä on osaltaan johtanut alaa vaivaavaan käsitteelliseen jäykkyyteen. Kritisoin ideologiseen ankaruuteen sulkeutuvaa kriittisyyttä, kun tavoitteena on ottaa kantaa ja löytää uutta: Tehdä jotain kestävyyteen liitetyn mielikuvan suuntaista; tutkia elämä edellä ja lopettaa ilmastonmuutos, pelastaa maailma kaiken pahan alta.

Lopussa ei seiso luetteloa logiikoista, joiden varassa kestävyys nerokkaimmin naitettaisiin talouden olemassaoleviin diskursseihin. Pitäydyn logosentrismin kritiikissä. Puolustan kuvitellun todellisuuden tutkimusta, jossa tekstintutkimuksen avulla ja keinoilla syvennytään erontekoihin. Liikun kestävyyden kestämättömyyden vaiheilla maailmasta mitään tietämättömän hintatieteen huoneissa.

Kysymys kuuluu, millainen olisi talouden ideologiahöyryistään kuoriutunut, positiivisen tieteenteon korvike. Nyt, kun vaihdon ja valinnan symbolinen esirippu on revennyt valkoisen miehen taakaksi, ulkopuolettoman väkivallan tasavallaksi, saman sumeilemattomaksi viivastoksi. Kysymällä alkua ja loppua saadaan taustaoletuksiin piilotettu konteksti keskusteluun. Tällä tavoin kuluneet talouskäsitteistön kivettymät saadaan vyörytettyä omia rajojaan vasten. Tästä seuraa, että ehyt kangastus talouden tosiolevasta ei enää peitä tutkijan katsetta tai estä häntä käymästä puhtaan järkensä kritiikkiin. Hän seisoo oman työnsä aiemman kotipesän savuavilla raunioilla, maailmasta mitään ymmärtämättömän tieteentekonsa ei-aiottujen seurausten äärellä. Maailmassaan, tässä ja nyt. Hänen tehtävänsä on kyseenalaistaa oman toistonsa apparaatti ja alkaa kirjoittaa taloudesta toisin.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s