TALOUDEN      POLITIIKASTA

Talouden politiikassa on tapana turvautua ideologian ohella niihin käsitteisiin, joita ‘taloutta’ varten on omaksuttu paitsi yhteiskunnassa myös taloutta tutkivassa tieteessä. Tässä jutussa valotan talouden tulkintaa erityisesti feministisen taloustieteen näkökulmasta: Miten tutkimusalan lyhyt historia asian hahmottaa ja miten tuosta tutkimusalasta olisi ehkä iloa uudistaa paikkakunnan talousymmärrystä kuntavaaleissa 2017. Onhan Suomessa enää muutama vaivainen puolue, jonka politiikka ei olisi puolueensa puheenjohtajan ilmoituksen mukaan feminististä.

Henkilökohtainen on poliittista oli 1900-luvun jälkipuoliskolla syntyneen, sukupuolisen vapautumisen liikkeen tunnuksia. Nykyisin feminismi määritellään tavanomaisesti politiikaksi, jonka tavoitteena on purkaa yhteiskunnassa havaittuja, sukupuolittuneita rakenteita. Tulonjaon tasa-arvoon tähtäävä politiikkaohjelma voidaan tunnistaa feministisestä tavoiteasettelusta. Mutta työmarkkinat ovat hapertuneet, globalisaation myötä, sirpaleiksi siitä, mihin suuret ikäluokat tottuivat sodan jälkeen. Tasa-arvoista tulonjakoa hidastavat erityisesti suomalaiset, voimakkaasti sukupuolittuneet työmarkkinat. On olemassa mielikuva ja todellisuus miesten aloista, joilla yli 5000 euron kuukausiliksasta on mahdotontakin päästä eroon. On käsitys ja todellisuus naisten aloista, joilla vajaan 2000 euron kuukausitulot ovat edelleen arkea.

Feministinen taloustiede organisoitui omaksi tutkimusalakseen 1990-luvun alussa. Tieteenalan oma, vertaisarvioitu aikakausikirja alkoi ilmestyä vuonna 1995. Maailmanlaajuinen IAFFE International Association for Feminist Economics kokoaa  vaihtelevasti noin 1000 tutkijaa tieteelliseksi järjestöksi kaikilta mantereilta. He tapaavat  toisiaan vuosittaisissa tutkimuskongresseissaan ja julkaisevat omaa tutkimustaan omassa aikakausikirjassaan.

Järjestön historian alku on ollut intohimoisten, voimakkaitten persoonien johtamaa keskustelua lähinnä amerikkalaisen yhteiskunnan tasa-arvoistamiseksi, köyhyyden vähentämiseksi ja hoivatyön huomioimiseksi osana yhteiskunnallista, taloudellista toimintaa. Järjestö kiinnitti oman huomioni kansainvälisen liike-elämän johtopaikoilta takaisin kauppakorkeakouluun palanneena tutkijakoulutettavana. Opin tuntemaan tieteenalani järjestön äänekkäitten, aktiivisten ja taloustieteellisellä tutkimuskentällä harvinaisen moninaisten äänenpainojen sekä sallimisesta että kutsumisesta mukaan toimintaan. Työ veti kongresseihinsa 2000-luvun alkuun mennessä sukupuolen mukaisten talousanalyysien lisäksi marxilaisia tulkintoja, postkoloniaalista tutkimusta ympäri maailmaa, homo- ja lesbotutkimusta ynnä talouden teoreettisiin kysymyksiin pureutuvaa, annettuja tutkimuksen muotoja kyseenalaistavaa keskustelua. Ihan alusta saakka kongresseissa on kokoontunut myös lukupiiri, joka kaunokirjallisia tekstejä lukemalla on pohtinut talouden kysymystä ajasta, genrestä ja kirjailijasta toiseen. Yli 700 tutkijan Barbadoksen kongressista vuonna 2003 ja sen kuuluvasta, kolmannen maailman äänten kaiusta hyppään viime kesän kongressiin: Järjestön 25. juhlallinen tapaaminen järjestettiin Atlantin rannalla NUI National University of Ireland Galwayssa, Irlannissa. Poissa oli kiihkeä postkolonialismi tai marxilainen kritiikki talouden tulkintojen ideahistoriasta. Sävy oli maltillisempi. Kiinnostusta saattoi havaita myös feministisen taloustieteen omien, teoreettisten kehityskulkujen suuntaan. Eettiset kysymyksenasettelut oli nostettu esille omassa sessiossaan.

Feministisen taloustieteen nimi sitoo alaa sekä feministisen että taloustieteellisen tutkimuksen suuntaan. Amerikan Yhdysvallat on yhteiskuntarakenteeltaan hyvin erilainen valtiorakenne kuin vaikkapa Pohjoismaat, joissa sosiaalisen yhdenvertaisuuden yhteiskunnalliset politiikat nostettiin valtiokehitystä kantaviksi teemoiksi jo 1900-luvun alkupuolella. Mahdollisuuksien tasa-arvoon liittyvä tutkimus kiinnostaa myös feministisessä taloustieteessä. Tutkimusala on kuitenkin edelleen vahvasti sidoksissa samoihin metodisiin, lähestymistavallisiin keinoihin, joita taloustieteessä on laajemminkin omaksuttu: Erilaisten isojen aineistojen hinnalla mittaamisen edellyttämiin, kvantitatiivisen mallinnuksen yhtälötyöpajoihin. Mallinnuksen ytimessä on loppujen lopuksi aina jokin käsitteistö, jota mallilla pyritään ottamaan haltuun tietyn, kieltä välineellistävän otteen varassa. Näin on edettävä, jotta malli olisi mahdollisimman hyvin sovellettavissa erityistä, tiettyyn aineistoon keskittyvää hinnan tutkimusta varten. Feministinen kritiikki voimaannuttaa talouden tutkijoita sillä rajalla, mihin kvantitatiivisilla menetelmillä tutkimuksessa jäädään: Havaintoon liittyvään rajallisuuteen. Oikeaa ja väärää on mahdotonta kysyä, jos tutkimuksen tavoitteena on laskea kappaleita, osoittaa suureita, mitata tehokkuutta tai tehollisuutta annetussa systeemissä talouden nimissä. Feministisen taloustieteen osittain lunastamaton lupaus lepää oikean ja väärän rajalla, eettinen kysymys edellä tapahtuvassa tutkimustyössä.

Kvantitatiiviset lähestymistavat asettavat tarkkuuden ja luotettavuuden tutkimuksen hyveeksi. Käsitteellisten mallien rakentaminen edellyttää kuitenkin tietynlaista kielellisyyttä, minkä varassa voidaan perustellusti kysyä, miten tai mihin pisteeseen feminististä tutkimusta ylipäänsä voitaisiin tehdä tilastollisen, matemaattisen tai käsitteellisen logiikan edellyttämien ennakkoehtojen varassa. Minne katoavat eettiseen kysymykseen liittyvät jännitteet, jos soveltava tutkimus rajataan havainnon piiriin? Mitä tarkoittaa naisen euron ja miehen euron välisen eron tulostava tutkimus, jos tavoitteena olisi korvata nykyinen talouspolitiikka jollain paremmalla? Miten kyseenalaistettaisiin ja siirrettäisiin ideoitten historiaan nykyiset, vahvasti sukupuolittuneet suomalaiset työmarkkinat? Miten talouden tutkimuksessa lähestymistapoja pitäisi muuttaa, että työmahdollisuuksia laadullistava epäoikeudenmukainen tai syrjivä -määre poistettaisiin? Miten feministisen taloustieteen keskeinen tavoite, mahdollisuuksien tasa-arvo, voitaisiin ikinä tavoittaa vain havaittavaa tarkkuutta tavoittelevan matematisoinnin keinoin? Miten ruumiilliseen kokemukseen liittyvää taloudellista tutkittaisiin, yhdenvertaisuuden ehtoa kuvaamaan? Mihin saakka päästäisiin yhteiskunnan  sukupuolittamien rakenteitten purkamistyössä, jos työkaluina olisi pelkkiä yhtälömuotoon pakattuja lauseita vasten loogista tyhjyyttään?

Aiheesta keskustellaan kiivaasti ja tutkimusalan lähestymistavalliseen kritiikkiin pitäytyviä, pitkiä avauspuheenvuoroja on odotettavissa tulevien vuosien feministisen taloustiedekongressielämän näyttämöillä. Keskeistä on ymmärtää, miten samalla, kun kaikkea voidaan tutkia matematisoimalla, jäsentämällä logiikkaa ihan minne asti ja mistä kulmasta tahansa, kaikella tällä on rajansa siinä, missä pelkkä spekulointi alkaa. Minun ruumiini on minun ruumiini. Minun kokemukseni saattaa olla myös Sinun kokemuksesi. Mutta talouden argumentaatioksi muuttuakseen siihen tarvitaan jotain muuta kuin pelkät yhtälöt ja maailmaa kaihtava katsomisen tapa.

Feministisen taloustieteen suurenmoisiin saavutuksiin talouden tutkimuksen alalla kuuluu se, että yhtälöihin pakattu, omaan muotoehtoonsa hukkunut talouden tutkimustapa on jo nyt puristettu vasten oman mahdottomuutensa reunaa. Talous ei todellakaan koskaan ole rajautunut vain maailmasta karanneeseen geometriaansa, vaikka taloustieteen monet linnakkeet edelleen abstrahoivat aiheensa juuri noin. Talouden käsitteet elävät niihin liittyvässä kertomusperinteessä – vaikka kuinka etäisessä – ynnä jokaisen talousuutisoinnin omien rivien väleihin pujahtaneissa oletuksissa. Laivanvarustajaa 1700-luvun Skotlannissa on toisinaan pidetty taloustieteessä periytyvän talouden toimijan arkkityyppinä. Hänen tarjontaa ja kysyntää tulviva näkymänsä sataman arkeen ei ole yleistettävissä tai edes sovellettavissa muistisairaan ystäväni jokapäivään. Ystäväni nauttii lounasta, joka hänelle on tuotu kotiin lahtelaisen ateriapalvelun toimesta: Tarjolla on eilen Hämeenlinnasta ostettua, yön kuskin autossa lämmennyttä ruokaa: viime viikolla parasta ennen päivämääränsä ohittanutta eineslaatikkoa toimituksen kotiin kantaman happaman maidon ja homeisen leivän kanssa. Ystäväni ei osaa valittaa, koska hänen maailmansa on toisin rakentunut. Hän ei ole taloustieteen ja siihen liimautuneen poliittisen mielikuvituksen tarkoittama rationaalinen valitsija markkinoilla, vaikka hänet on sellaiseksi politiikkakirjauksessa kuviteltu.

Talous ei ole omissa klassikoissaan hyväksikäytöksi kirjattua vähättelyä. Kaikkea kannattelee käsitteisiin ajettu luottamus rationaaliseen valintaan osallisten kesken. Marxin kritiikki kirjaa kapitalismin täydentymään jossain tulevaisuudessa. Epäonnistuneet ideologiset kokeilut on syytä siirtää ideoitten historian museoon. Talouden alati uudistuvat politiikkatulkinnat olisi huomattavasti miellyttävämpää keskusteluttaa myös talouden tutkimuksen kentillä. Taloustieteen tutkimusinstituutioita pitäisi vain ajanmukaistaa huomattavasti nykyistä vauhdikkaammin. Rahaa on niin että ranteet paukkuu, mutta feministinen etuliite talouden tutkimuksen nimessä estää rahoitusta valumasta taholleen? Ekofeminismin avaukset ihmisen ja hänen ympäristönsä suhteesta talouden nimiin avaavat kiinnostavia suuntia, mihin feministinen taloustiede ei toistaiseksi ole kuitenkaan sen kummemmin tarttunut.

Omassa tutkimuksessani keskityn tekstuaaliseen, joka tarjoaa mahdollisuuden puuttua talouden teorioiden alla makaavaan loogiseen tyhjyyteen. Puutun työssäni siihen mitä tapahtuu, kun tutkimuksen annetaan pitäytyä maailmaa vieroksuvaan kammioonsa, vaikka samalla jätetään suurelle, talousasioita seuraavalle yleisölle avaamatta institutionalisoidun ‘talous’-eristäytymisen hinta: Instituution rajautuminen loogista  tyhjyyttä vasten ilmaistuun muotokieleen, matemaattiseen mallikuvastoon. Yleisöltä saattaa jäädä tajuamatta, mitä maailmasta_puhdistettu_talouden_kielioletus tarkoittaa aiheen tulkinnan ja soveltamisen kannalta. Välineellistä kieliymmärrystä ei tieteenalan toimesta ole aiemmin ollut tapana jäädä pohtimaan. Tutkimuskieltä ei ole ollut tarkoitustakaan ymmärtää tähän maailmaan kuuluvana talouden seuralaisena. Kuuluisan väittämän mukaan: “Koska taloustieteellä ei ole mitään tekemistä talouspolitiikan kanssa.” Olen täysin eri mieltä. Mielestäni taloustieteellä on aina ollut näppinsä tai vähintään tekstinsä pelissä talouspolitiikan tulkinnoissa. Eikä vähiten juuri niissä käsitteissä, jotka huolellisesti jäävät erittelemättä ja usein jopa mainitsematta, kun talousuutistenlukijan leuan alla rientää numeroita päivän pörssikursseista, elävöitettyinä vihreällä ja punaisella värillä suhteessa suuntaan, johon tuo osake on juuri nyt menossa: Hintaan pelkistyvää riemua talouden ytimessä parhaana mahdollisena käytäntönä? Välittää kuulijalle informaatiota elämän kuolemasta merissä muovipusseihin tukehtumalla tai kirahvien lasketusta sukupuuton päivämäärästä?

Kielellisen tarkkuuden ja viittaavuuden tutkimuksesta on avautunut näkymiä uudistaa myös feministisen taloustieteen tutkimusta. Mallien sijasta politiikkatoimien tulisikin nykyistä huomattavasti perusteellisemmin vaatia talouden tutkijoilta, tai kahden Suomessa käytössä olevan kansantalouden tietokoneohjelman tulkeilta, vastauksia niistä mahdollisuusehdoista – niistä oletuksista ja käsitteellisistä kattauksista, joilla kyseiset ohjelmat pyörivät. Talouden peruskoulu Helsingin yliopiston taloustieteen oppiaineessa ei valitettavasti toistaiseksi tarjoa eikä hyväksilue opintoja, joiden avulla talouden opiskelijat oppisivat jo yliopistossa lukemaan, näkemään ja omassa työssään ilmaisemaan mallintamiseen liittyvän metodipakin rajoitukset, matematiikan rajoitteet väitetyssä tarkkuudessaan, kun tutkimusaiheena on vaikkapa elämän ja kuoleman kysymykset köyhyyden arjen tarkasti rajatussa ja ankarasti hinnoitellussa todellisuudessa.

Siinä missä talous on myös kysyntää, tarjontaa ja niitä ehdollistavaa hintaa, on jopa yritysten mahdotonta puristaa kaikkea toimintaansa noihin kolmeen käsitteeseen. Makrotalouden piirissä esitetty, taloustieteen riittämättömyyden kritiikki on vieläkin kovempaa. Kaikkiin kysymyksiin ei feministisellä taloustieteelläkään ole vielä vastauksia, mutta “lisää naiset talouteen ja sekoita” -tyyppisestä tutkimuscocktailista ollaan jo päästy eteenpäin. Naisen euro voi olla 80 senttiä, mutta yksittäinen politiikkapyrkimys tasaeuroihin on onnettoman kapea tavoite. Feministisen taloustieteen tulevaisuus voisi olla, feministisen talouspolitiikan avuksi, kaiken ekosysteemiä välittömästi uhkaavan, maailmasta piittaamattoman talousymmärryksen dekonstruktio. Ettei ennustettu sukupuutto kohtaisi ihmistä kuin ukkosmyrsky, suoraan tuon onnettoman tiedeseuralaisen satavuotisen sokeatoiston välittömänä seurauksena. Nyt globaaliksi revenneessä kysynnän ja tarjonnan sumeilemattomassa hintakarusellissa, jonka tutkimuksesta vain ‘ekosysteemi’ puuttuu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s