#metoo reittinä talouden toisintekemiseen: Talouden diskursseista tekstin kautta talouskysymysten uudelleenmuotoiluun

Talouden toisintekeminen

#metoo reittinä talouden toisintekemiseen: Talouden diskursseista tekstin kautta talouskysymysten uudelleenmuotoiluun

Tiina Vainio

Arvoisat illan osallistujat, naiset ja herrat, ystävät, rakkaat talousihmiset,

Illan puheenaiheet oman alustukseni osalta kertaavat niitä kysymyksiä, joista tänä vuonna aion työstää Toisen talouskirjan. Teos on jatkoa tapahtumamainoksessa vilahtaneelle Naisten talouskirjalle, yliopistolliselle oppikirjalle talouden tutkimuksen toisinajattelun avarassa maisemassa.

Kiitos Bellalle, kiitos Katariinalle ja kiitos Lauralle, että tässä nyt ollaan ja edistetään keskustelun avoimuutta Me Naisten arvion mukaan Suomen parhaassa kaupungissa. Miksi emme uskoisi Me Naisia?

Minun nimeni on Tiina Vainio, olen ensimmäisen polven talouden toisinajattelija, jolla tarkoitan paikkaani akateemisen perustutkimuksen kentässä: sekä talouden perusteorioitten että taloudelle vakiintuneen materialistisen kritiikin tuolla puolen, ulkona. Syntyperäisenä lahtelaisena toivon todellakin, että kaupunki täyttyisi keskustelijoista, kyseenalaistajista ja iloisista toisintekijöistä.

ISOT DISKURSIIVISET SIIRROT VIEVÄT AIKAA

Talouden uusiksi kirjoittaminen on projekti, jota voi kevyesti verrata sadan metrin aitajuoksukilpailuun umpihangessa: argumentti on, esittämisen tavat on, yleisöä ainakin Ivy Leaguen yliopistomaailmassa on. Mutta mikään ei liiku tai liikkuu tavoilla, joista Esson baarin kantapöydässä ei mitään tiedetä? Olemme Suomessa ja instituutiot, joita vastaan sulkakynillämme raavimme ovat: talouden kansantaloustieteeksi ymmärretty riitti ja toisaalta poliittisen talousymmärryksen pääomaan suljetut kerrokset alias maailma tässä ympärillämme. Vaikka kuinka kuuntelisin kuusta, jonka juurella asun.

Siinä missä järkevä tutkija olisi karistanut Me Naisten markkeeraaman parhaan kaupungin pölyt jaloistaan jo monta kertaa kysymykseni kuuluu: Miksi poliittisen järjestelmän pitäisi antaa sortua muutaman ahneen narsistin vimmaiseen pyrkyyn rahoittaa omat halunsa verovaroista?

Ilman argumentteja? Ilman vieraanvaraisuutta? Ilman kyseenalaistamisen vimmaa siinä, miten täällä aina on ollut tapana jakaa valtaa muutaman miehen kesken. Sulle mulle – jee. Vihdoinkin olen tässä suljetussa poikaporukassa. Tosimiesten kesken. Todellisen rahakirstun äärellä. Ensin minun vaivanpalkkani? Sitten lähimpien valtuutettujen moninkertainen palkitseminen läsnäolostaan? Ja mistä tämä otetaan? No lapsilta, sairailta ja sairaanhoitajilta. Jee.

Tulonjakoon sulkeutuminen on melkein automaatin kaltainen rumpu, josta keskiverto kuntapolitiikasta kiinnostunut sisarparvi ei hevillä pääse mihinkään.

Kerro, hei kerro, miten lähtökohta muotoiltaisiin toisin?

ALOITETAAN AJASTA JA TILASTA

Taloustiede herättää intohimon tunteita myös päivän oheistekstin kirjoittajassa, professori Chakrabartyssä Chicagon yliopistosta. Hän kirjoittaa ilmastonmuutoksen ja pääoman yhteisestä historiasta ynnä päätyy toteamaan ilmastonmuutoksen politiikan ylittävän pääoman politiikan. Taustana artikkelinsa samannimiselle otsikolle Dipesh Chakrabarty riepottelee sekä taloustieteen tapaa tehdä omaa tutkimustaan että tunnetuinta talouden kritiikkiä sitten 1800-luvun: marxilaista luottamusta sulkea kaikki, mikä on, paremman kapitalismin odotukseen. Kuten olemme huomanneet, marxilaisen kritiikin teoreettiset ja käytännölliset sovellukset ovat palvelleet lähinnä kivettyneen kapitalismiuskon nousemista kamppailemaan johtoasemasta muitten uskontojen joukossa.

ALOITETAAN KUKOISTA JA TUNKIOISTA

Tilaisuuden mainoskuvana käytimme Gaudeamuksen taannoin julkaiseman Naisten talouskirjan kantta. Teoksessa otetaan kantaa moniin taloudeksi kutsutun asian itseensä sitomiin itsestäänselvyyksiin, kuten palkattoman työn arvottamiseen osaksi talouden tuloa, BKT:n purkamiseen talouden ylimpänä arvon mittarina, taloustieteen omiin harhoihin itse itselle luodussa tilassa, jota kannattelee tieteenalan rationaalinen luottamus oppinsa tarkkuuteen ja täsmällisyyteen  tutkimuksen tilaa valaisevana aurinkona. Edellisten lisäksi teoksessa keskustellaan talouden diskursiivisesta aiheistosta. Mitä se tarkoittaa? Talouden diskurssi tai diskurssit? Nämä tarkoittavat talouden puhetapoja. Niitä käsitteellisiä ja kokemukseen perustuvia kertomuksentapaisia, joitten varassa vaikkapa luottamushenkilöt tai näistä itsensä kaupungin hallintoon ylentäneet tyypit puhuvat. Tai niitä toistelevat. Vaikkapa tuosta “Kaupunki on kymmenen miljoonaa miinuksella ja siksi lapsilta pitää viedä ruoka suusta, hoitajilta mielenterveys ja potilailta turvallisuudentunne heti leikkauksesta herättyään”. Provokaatiota provokaation perään.

ALOITETAAN PERITYSTÄ PATRIARKAATISTA JA SEN TUKIPILAREISTA

Jopa taloustieteilijöiden kuulee pitävän itse itseään oman oppinsa pappeina tyyliin: voin ainoastaan todistaa todesta, koska omat tutkimusvälineeni eivät todellakaan riitä käyttämieni oletusten ja käsitepattereitten kyseenalaistamiseen tai luovaan uudistamiseen.

Arkisen politiikan näkökulmasta pääomaan eli kapitalismiin suljettu maailmanymmärrys on loputonta taistelua tulonjaosta, mitä ei voi pyyhkiä pois. Taistellaan tulonjaosta. Loputtomiin. Mutta jatkokysymys lienee esittämisen arvoinen: Miksi? Mitä varten?

KYSEENALAISTETAAN TALOUDEN PERIYTYVÄT KUVAT POLITIIKAN KULMAKIVENÄ

Ilman luottamusta ei ole luovaa tilaa. Siksi luottamuksen kysymyksestä on sukeutunut mm. liiketaloustieteessä johtamista ja markkinointia kannatteleva kynnys: Mihin ja minkä verran, millä hinnalla ja miten visualisoituna? Suhteessa toiseen, jota en tunne, josta en mitään tiedä.

Talouden periytyvistä kuvista ylös oikealle nousevat käyrät ja niihin ylhäältä vasemmalta risteävät rasitteet ovat tuttua kauraa jokaisen talouden analyytikon pistenälkään. Missä ja millä hetkellä väri vaihtuu mustasta punaiseksi tai päinvastoin. Maailmasta irrotetun logiikan varassa on kuitenkin hyvin vaikeaa pysyä kärryillä teorioitten, kulttuurin ja yhteiskunnan omimista tavoista merkityksellistää itseä suhteessa toiseen, kokemuksen ylittävää, toista.

Siksi ja erityisesti juuri siksi taloustiede kerää vuosi ja sukupolvi toisensa perään omaa jälki-istuntoaan alkaa opiskella tieteentekoa alusta pitäen: mitä tarkoittaa käsitteellistäminen; mitä tarkoittaa tieteenalan oman nimen merkityksellistyminen tieteenalan sisällä tai sen ulkopuolella; missä kulkee raja tieteenalan sisä- ja ulkopuolen välillä; miten voisimme ajatella talouden sisäpuolta ja tuon sisäpuolen ulkopuolta? Esimerkkien avulla tai ilman niitä; leikkauksesta heränneen potilaan kontaktina sairaanhoitajaan, joka kumartuu potilaan puoleen ja kuiskaa: “Meillä ei ole varaa nestemäiseen särkylääkkeeseen juuri teidän kohdallanne.”

MYYTTINEN ALKUPERÄ KIETOUTUU AJALLISTUMISEEN JA TILALLISTUMISEEN

En halua potkia lukittua ovea, haluan rakentaa uuden oven sellaiseen talouden tajuntaan ja ymmärrykseen, jossa budjettilukujen ja tilinpäätöksen tappiolukujen jankkaamisen sijasta lähdetään liikkeelle piirun verran syvempää: Rahaan rajautuva talousymmärrys ei taloustieteen näkökulmasta ole taloutta nähnytkään. Eli otammeko tuta talouden tosiolevasta ja poltamme aikaamme kiistelemällä siitä, mitä talous on? Vai olisiko jossain jollain tavalla toinen reitti päästä kyselemään virkoja tulla tulkiksi suunnassa talous? Tänään tapetilla on myös kollegani Dipesh Chakrabarty Chicagon yliopistosta, joka oheisteksteinä käyttämissämme artikkeleissa kyseenalaistaa sen tavan, jolla periytyvät pääomaan typistyvät talouskäsitykset esittävät ajan ja tilan: Oletuksensa mukaan pistemäisinä nyt-hetkinä ilman taustaa, eilistä, huomista tai tilallista kosketuspintaa merkityksellistymisensä merkkeinä.

MUTTA TALOUSHAN ON JO MONTA? OLLUT AINA? SIIS MIKÄ TÄSSÄ ON ONGELMANA?

Kiertotalous; jakamistalous; kotitalous; maatalous; vaihtotalous; markkinatalous. Talous on aina ollut monta, mutta 1800-luvun lopulla syntynyt ajatus abstrahoida ‘talous’ irti maailmasta synnytti oman itsestäänselvyyksiensä jatkumon. Abstraktiosta sukeutui oma riittinsä, jolle taivas on rajana. Jumalan kuoltua talouden abstrakti oletusröykkiö kiitää omalla kiertoradallaan maata ja maailmaa, mikä globaalin talouskritiikin, materialistisen pääomateleologian, kontekstissa vain vahvistaa luottamusta vaihdon symboliin oman ylittämättömyytensä vakuutena. Talouden irtautuminen omaan käsitteellistettyyn piiriinsä on tapahtunut historian vaiheessa, jossa teollistuvan maailman nousulle ei osattu nähdä äärtä ei rajaa. Tällä hetkellä tuolla raiteella vastaan kävelevät robotit, tekoäly ja kaiken välineellisyyden ylivalta hänelle, joka ei paremmasta tiedä.

Talouden monta lienee kysymyksenä vasta arkipäiväistymisensä alussa. Taloustieteen monta etsii yhä omia institutionalisoidun esittäytymisensä muotoja. #metoo

Binaarinen luottamus kahtiajakoon merkityksellisen merkkinä. Kielen eriytyminen tienvarsitauluiksi talouden tietoon. Välineen näkymättömyys. Maailman mahtavin mönjä. Diskursseista kiinniottamisen välttämättömyys. Tekstin kysymys.

Différance. Ajallistumisen ja tilallistumisen täydennys. Merkityksellistymisen mahdollisuusehdot talouden nimeämisen tapauksessa. Nimen ja tarkoitteen yhteyden katkeamisesta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s